Tutki minua Herra ja koettele

Viime aikoina olen paljon pohtinut aihetta ”viha veljien kesken”. Sana sanoo: Joka sanoo veljellensä, sinä ”hullu”, on ansainnut gehennan tuomion. Mietin sitä, miten meidän silmissä on suuria oljenkorsia. Voimme katsoa itsemme ”hyviksi” Ja ”pyhiksi” ja silti vihaamme veljiämme.
Sydämemme on täynnä riivaajien viisautta silloin, kun voimme sulkea ihmisiltä hellän sääliväisyyden oven. Näin me teemme, kun me pidämme itseämme Jeesuksen seuraajina ja kuitenkin kivitämme toisemme jopa hengellisesti hengiltä.

Jumala ei ole niinkään kiinnostunut siitä, mitä hyviä ja vanhurskaita ihmisiä sinä ja minä omasta mielestä olemme. Hän on kiinnostuneempi siitä, mitä me teemme toisillemme. Moni ajattelee vain vihkikaavaan sopivaksi Korinttolaiskirjeen kohtaa, missä rakkaudettomasti toimivaa ihmistä kuvaillaan heliseväksi vaskeksi tai kiliseväksi kulkuseksi. Sanan paikka kuitenkin kuvailee niitä uskovia, joille omavanhurkaus on tullut lähimmäisen rakkautta tärkeämmäksi. Seuraavasti:

Omavanhurskas ihminen lyö rintaansa ja kiittää siitä, ettei hän ole niin syntinen, kuin ympärillä olevat ihmiset ovat. Hänen seuraansa liittyy mies, joka lyö itseänsä rintaan ja pyytää Jumalaa olemaan hänelle armollinen. Mikä näiden kahden asenteessa eroaa ? Jälkimmäisellä oli elävä usko ja synnintunto, ensimmäisellä ei. Hän halveksi muita ihmisiä, eikä tahtonut nähdä oman toimintansa puutteita. Tällaisesta maaperästä lähtee liikkeelle paljon vihaa, sydämen kovuutta ja armottomuutta. Siksi Jeesus totesi että tuo ihminen ei lähde taivaankaan kotiin autuaana.

Monia kokemuksia tästä on minullakin. Useita hengellisiä laulun sanoja olen pohtinut tänäänkin mielessäni, vielä useampien sananpaikkojen merkityksiä. Mikäli meillä on jatkuvaa pilkkaa ja riidanhalua sydämessämme. Meidän tulisi olla huolissamme omasta sydämen tilasta. Me voimme toki ihmisten nähden olla ”pikkutarkkoja” kristittyjä. Silti sivuuttaa lain tärkeimmän kohdan, ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, sillä siinä täyttyy koko laki ja profeetat.

Ei voi olla niin että viemme vihamme, kaunamme, kateutemme ja panettelun halumme vanhurskaan rakkaudellisen Jumalan eteen, joka antaa aurinkonsa paistaa, ”niin hyville kuin pahoillekkin”. Sitä hyvyyttä jokainen meistä saa maistaa omassa elämässään, sekä hyvät että pahat. Rakkautta taas aikaansaa vain Jumalan oma henki. Ilman tuota henkeä ei voi olla kiitollinen mistään ja ”aivan nurkumiellä, mä kuljen lohduton”.

Taivas on vanhurkasten taivas. Se on Jumalan lasten perintöosa. Sinne menijät tunnetaan vain rakkaudellisuudesta, ei mistään muusta merkittävästä hengen hedelmästä., vaikkakin tuo ylin piirre saa aikaan muitakin suotuisia vaikutuksia. (Gal.). Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja perintöosani oli kaunis. Tutki minua Herra ja koettele sydämeni, jos se on vaivaan vievä rakkauden puutteen takia, herätä sydämeni ja johdata minut iankaikkiselle tielle.

Tiitus tiivistää opetusta kirjeessän: 3:2 etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, >> Jakeen lisätiedot
3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
3:8 Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
3:9 Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.

KUIN SALAMA KIRKKALTA TAIVAALTA

Usein mielessäni soi virren sanat ”Vain hetken kestää elämä ja iäisyys on edessä”.

Monesti usva maahan ehtii laskeutua. Uusi päivä koittaa. Ihmisen kyyneleet ovat kastepisaroita. Ne nousevat usvan lailla Vapahtajan eteen. Sinun pullotetut kyyneleet, joiden puolesta monet esirukoilijat, niin monta kertaa itkien rukoilivat. He muistivat sinua Jumalasi edessä syvää rakkautta tuntien. Emme voi tietää kuka puolestamme aamuyön hetkinä rukoili, mutta voimme auringon noustessa sydämen salaisen ihmisen puolesta huomata, että joku uskollinen palvelija teki niin.

 

Vielä kerran koittaa päivä, kun huudat ”HOOSIANNA DAAVIDIN POIKA”. Tuona päivänä ihmisen pojan merkki näkyy taivaalla äkkiarvaamatta. Hetkenä jota et osannut odottaa. ”Se päivä tulee” kuin varas yöllä”. Ihmiset eivät aavista mitään, vaan luulevat kaiken olevan hyvin, sanoo sana.

 

Uudestisyntymisen peso on ainut joka sinua voi auttaa. Se on kasteliitossa pysymistä, vaikka itkumielellä. Nuo pullotetut kyyneleet täällä murheen laaksossa ovat Jumalan muistissa. Hän tietää, että teit pahalle vastarintaa, kun hän sinua sai seuloa uupumiseen saakka.

 

En tahtoisi jauhaa ja kuitenkin teen niin. Rakas sisko ja veli, pidä kiinni kalleimmasta aarteestasi uskostasi, minkä olet lahjana saanut. Älä hetkeäkään epäröi. Sait sen lahjaksi taivaan valon isältä, kenen luona ei ole varjojen vaihtelua. Kerran vielä perille päässet unohtavat itkunsa tässä ajassa ja saamme laulaa ylistysvirttä Jumalalle ja Karitsalle.

 

”Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossaan”. Rakkaita terveisiä täältä Turusta.

enkeli, joka pitää neljää tuulta kädessään.

Meillä jokaisella on oltava sellainen enkeli, kuka puhuu meistä hyvää. Sikolättiin joutunut tuhlaajapoika, sai kokea tuon armon. Isä puhui hänestä hyvää. Hän asetti palvelusväkensä hoitamaan lastaan.

Armon osoitus oli katuvalle niin suuri että hän polvistui isänsä edessä. Tuossa tilassa hän myönsi syyllisyytensä Kuka hänet vaatetti ? Palvelusväki. Edelleen meillä on tehtävänä vaatetta ja pukea tuhlaajapoikia ja sisaria.

Muista ettei hengellisellä “ISRAELILLA“, ole mitään en etua luonnoliseen israeliin verrattuna, mutta Juman rakkaus on hengellisesä Isrelissa. Tuo tänäkin päivänä Jumalan lasten lauma huutaa “Tule” Ilmestyskirjan enkelien äänellä. Heidän kanssaan tehtiin uusi liitto. “Liitto minun valtakunnastani“. Mikä määrä rahastetaan sinun uskollasi. Sana kuitenkin opettaa, että Jeesus huusi ristillään ” Anna heille anteeksi” He He eiväln tiedä mitä tekevät. Älä tallaa Jeesusta sikolättiin enää ikinä.

Virsi 301:6 Jeesus, sinun alkamasi usko on  ja kilvoitus. Myös on sinun hallussasin matkan päässä vapahdus, silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. Rakkaudella Katri ja Ritva uskonvelijille ja sisarille.

 

 

 

Katso nyt on pelastuksen päivä

Voi kuinka kallista on Jumalan sana. Terveisiä loppiaisseuroista Lahdesta. Siellä Jumalan lasten ääni kaikui itkuin ja kiitoksin taivaalliselle isällemme. Aloitimme virrellä ” Voi kuink´ on ihana huonees Jumala“. Tässä armoitetussa kristillisyydessä omassakin mielessäni soi koko ajan virsi ” Oi veli armas, sisko rakkahin, tahdothan taivaan kotiin tulla sinäkin”.

Mietin Israelin kansaa punaisen meren äärellä. Takana oli Faaraon sotajoukot, edessä punainen meri. Herra ärjyi Siionista. Jumalan lasten mielen on täytynyt täyttää kauhu tuolla hetkellä. He eivät pääse pakoon mitenkään. Mikä valtava ihme tapahtui ? Herra avasi punaisen meren, päästääkseen lapsensa kuivaa maata pitkin kohti luvattua maata. Vihollinen tuli perässä, mutta hukkui omaan vihaansa.

Miten tärkeää onkaan opetuksen mukaan, olla kantamatta mitään vihaa Jumalan lapsia kohtaan. ” Vihamiehet hukkuvat kaikki“, toistaa uusi testamentti konkreettisesta tapahtumasta. Uskon että meistä moni joutuu tuolle paikalle. Edessä on meri, takana viholliset. Sinun on päästävä eteenpäin kohti luvattua maata. Kiinnitä silloin katseesi kohti luvattua maata. Nosta painunut pääsi kohti Herran jylinää. Hän kaataa kaikki esteesi ja johdattaa sinua kulumattomin kengin kohti määränpäätä. Hän matkallasi antaa sataa taivaallista manna Jumalan lapsille. Hän antaa sinulle uuden “äidin” seurakunnan, jonka armoa vuotavista rinnoista sinä saat juoda armon maitoa. Sinulla on isä, joka sinua ruokkii sanallaan. Herra itse jylisee, kun sinua yritetään heikentää ja sinun uskoasi. Usko nyt vain sisareni ja veljeni.

Matkalla kohti luvattua maata, heitä kohtasi uusi ongelma. Tyytymättömyys Jumalan huolenpitoon. Tyytymättömyys Herran asettamiin “huoneen haltioihon”ja matkakumppaneihin. Älä ystävä rakas päästä tuota henkeä uskosi edelle, sillä samasta kertomuksest tiedämme, miten ruoka napisijoiden suussa mätäni. Koorahin pojat hukkuivat kaikki, kun maa nieli heidät. Lopulta seurakunnan sekaannus oli niin suuri, ettei kukaan päässyt perille. Emmehän me tahdo toistaa heidän virheitään ? “Sillä kaikki mikä on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opetukseksi“, että me kerran ylitämme rajan maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

Virsi 393: 4 ” Vaipukoot suuret vuoret, kukkulat horjukoot ja meret, taivaan ääret kuohukoot, leimutkoot, ei Herra jätä lastaan vaaroihin hukkumaan. Hän suoja vaaraa vastaan on rauhan liitossaan“.

Herra siunakoon teitä ja valistakoon teitä. Herra antakoon kasvonsa loistaa teidän yllenne ja olkoon teille armollinen. Rakkain terveisin ja siunausta uudelle vuodelle rukoillen. Katri Kivimäki ja Ritva Kantola.